Nuoret eivät ole varsinaisesti kiinnostuneita politiikasta tai äänestämisestä. Moderni demokratia vaatii yhteistä uudistusta muuttaaksemme luontoa rasittavan kulutuspuolueen vastuun kantavaksi – se on yhtä kuin luovuttamista. Otsikot kiehuvat ihmetyksestä, että nuoremme eivät ole kiinnostuneita vallitsevasta (puolue)politiikasta. YLEn ohjelmat keskiviikkona 9.3. keskustelu diktatuurien luonteesta ja demokratian kriisistä. Kulutuksen kiihtyminen häiritsee entisestään luonnon harmoniaa. Liittyvätkö nämä kolme asiaa toisiinsa?
Suomen politiikan johdossa on useita ihmisiä, jotka olivat barrikadeilla 60- ja 70-luvuilla. 1970-luvun alku oli tuolloin viimeinen kerta, kun nuoret osallistuivat politiikkaan. Nykyinen malli toteuttaa politiikkaa sanomatta mitään tai puhumatta poliitikkojen ammattikieltä ilman, että itse asiassa suostutaan; se ei rohkaise innostusta yhteisten asioiden hoitamiseen.
Nykyajan nuoria ei kiinnosta motivoitumaton ja sanaton liike, jonka tavoitteena on vain vaalikoneistona tehdä äänestäjistä suosittuja lippuja täyttäessään. Nuoret odottavat tekoja, todellisia tekoja, joilla on konkreettinen vaikutus yhteiskuntamme tulevaisuuden oloihin. Nuoret ovat luultavasti valmiita radikaaliin leikkaukseen, koska he näkevät selvemmin tulevaisuuden yhä tummemmat pilvet.
Modernille demokratialle on vaihtoehtoja. On ollut valaistuneita hallitsijoita, jotka ovat tehneet todellisia vaikuttavia tekoja ja jotka ovat lopulta huolehtineet ihmisistä, on ollut sivu historiaa. Nykyaika vaatii vahvoja johtajia, jotka sietävät kritiikkiä ja sananvapautta. Vallankäyttö vaatii tehokkaan päätöksentekokoneiston.
Useita tärkeitä, mutta tuskallisia päätöksiä ei tehdä, koska poliittinen sovittelu ja “minulleni” -toimintamalli estävät tehokkaita päätöksiä. Yhteiskuntamme kohtaa työttömyyden, syrjäytymisen, ikäpyramidin ja työnjaon ongelmien hyökkäyksen. Nämä ovat ongelmia, joihin on löydettävä ratkaisut. Nämä ovat ongelmia, jotka kiinnostavat nuoria, koska he ovat niitä, jotka maksavat niistä.
Planeettamme tuottaa liikaa ongelmallisia yhdisteitä eli päästöjä luontoon. Päästöt syövyttävät luonnon vastustuskykyä mitään ja ekokatastrofi kurkistaa nurkan takaa. Kiinnostavatko nuoret? kehitystä, mutta nykyinen poliittiseen keskinäiseen kauppaan omistettu puoluepolitiikka on vakavasti kykenemätön tekemään ratkaisevia päätöksiä.
Nuoret ovat maksajina tälläkin alueella, ja heitä kiinnostaa, miten nämä tulevat (osittain jo olemassa olevat) ongelmat ratkeavat. Nämä tuskalliset päätökset voidaan tehdä vain vahvojen päättäjien avulla, joilla on ratkaiseva yhteiskunnallinen vastuun kantava mentaliteetti; Pääasia ei ole parlamentista putoamisen pelko.
Kolme ongelmaa voidaan poistaa tutkimalla yhtälöä: nuorten aktiivisuus (kuten 70-luvun alussa). Muistakaamme, että liturgoidut puoluekaderit, jotka ovat nyt jäätyneet, tekivät radikaaleja toimia nuoruudessaan; se oli jännittävää ja siinä oli henkeä, luulen, että he jopa pitivät siitä.
Tämän päivän nuoret tarvitsevat tavoitteen: me päätämme kohtalostamme. He ovat tietoisempia edessään olevista ratkaisevista ongelmista kuin tämän päivän poliitikot, jotka ovat jo keskimäärin enemmän kiinnostuneita “eläkeasemasta”. Nuorilla pitää olla tavoite.
Nuorisoliikkeet voivat saada myös muita toimintamalleja kuin perinteinen puoluepolitiikka, joka on tien päässä. Jos nuoret saisivat päättää, valtion varoja tuskin jaettaisiin nykypuolueille tukemaan mädäntyneitä puoluemekanismeja. Tulevat veronmaksajat voivat valita tavan, jossa heidän tulevaisuutensa määritellään paremmin ja nämä mallit eivät enää edusta paasi ajattelua, vaan henkeä ja yhtenäisyyttä.
Vaikeisiin ongelmiin puututaan, eikä niistä vain puhuta. Hyvä yhteishenki kestää vaikeitakin päätöksiä, jos niiden tavoitteena on tuottaa kestävämpi toivo harmonisemmasta luonto-ihmisen hegemoniasta.
Nuoret ovat aidosti kiinnostuneita luonnon kiertokulusta ja kulutuksen tasapainoisesta kierrätysjärjestelmästä, jossa heidän tulevaisuudelleen annetaan nimi ja mahdollisuus. Se vaatii jyrkkiä leikkauksia sekä kulutukseen ja työnjakoon että ylihuolivan yhteiskunnan mekanismeihin.
Lähitulevaisuudessa nykyiselle mallille ei löydy rahoittajaa, ja silloin on panostettava voimakkaasti työnjakoon, tulonmuodostukseen ja tulojen tasaamiseen. Nuoret voivat löytää oman identiteettinsä ja kiinnostuksensa yhteisiin asioihin, kun he alkavat koskettaa tulevaisuuttaan.
Tulevaisuus kuuluu nuorille ja valistuneille vanhemmille, ei nykyiselle poliittiselle ajattelutavalle. Perussuomalaiset voivat aloittaa uuden aikakauden; äänestäjät voivat kasvattaa puoluekoneistoon uusia keksijöitä, jotka ovat valmiita siivoamaan puolueen teesit heijastamaan muuttuvaa arvomaailmaa.