Uskonto on politiikkaa ja politiikka on uskontoa. Ne voivat erota joillekin, mutta ne ovat varmasti vuodepohjaisia, koska ne ovat niin läheisesti toisiinsa kietoutuneita, että niiden voidaan sanoa olevan ”yhtä”.
Uskonto on hyvin poliittista. Kysy keneltä tahansa uskonnollisesta järjestöstä, harjoittavatko sen ihmiset politiikkaa. Aluksi he voivat kieltää sen, koska useimmat ihmisryhmät palvontapaikoissa haluaisivat ajatella olevansa politiikan yläpuolella, mutta rehellinen ihminen on samaa mieltä, uskonto on silmäluomiensa ulottuvilla poliittisen ohjauksen ja mikro-mielen sotien sumussa . Missä tahansa ihmiset ovat, siellä on politiikkaa, ja kun nämä kaksi sekoittuvat niin perusteellisesti, että niistä tulee lähes erottamattomia, suuret sodat ovat tämän liiton väistämätön hedelmä.
Monien uskontojen ja katsomusten Suomi
Otetaanpa yksi kuuluisimmista uskonnollisista hahmoista – mies, jota kutsumme Jeesukseksi Kristukseksi. Hänellä oli 12 opetuslasta, joille hän oli heidän mestarinsa tai filosofiansa tai viisautensa opettaja – sillä ‘philo’ ja ‘sophia’ ovat kreikan sanoja ‘viisauden rakkaus’.
Kun luemme evankeliumeista, kuinka hänen opetuslapsensa käyttäytyivät häntä kohtaan ja olivat vuorovaikutuksessa keskenään, huomasimme, että heistä tuli poliittisia hyvin nopeasti. He pyrkivät asemaan ja valtaan sekä tässä ja nyt että tuonpuoleisessa, pyrkiessään olemaan suurin taivasten valtakunnassa, ja puhdas viisaus, jonka heidän mestarinsa oli opettanut heille, turmeltuivat hitaasti – ei enää ylhäältä vaan luonnollisesti ja maallinen – ja kuten eräs apostoli on sanonut – demoninen.
Hänen ryhmänsä löysi myös kiistaa muiden uskonnollisten ja poliittisten järjestöjen, kuten kirjanoppineiden, fariseusten ja saddukeusten, kanssa – kukin puolueen ryhmittymä, ja joilla oli omat uskomusjärjestyksensä ja tulkintansa pyhistä kirjoituksista, usein riitautuen keskenään. Paljon ei ole muuttunut 2000 vuoden aikana.
Hän ja hänen opetuslapsensa havaitsivat hyvin nopeasti, että he olivat ristiriidassa aikansa voimakkaimpien poliittisten ryhmien kanssa -juutalaisuuden ja romanismin hallitsevan voiman kanssa. Rooma uskoi keisarin ja Rooman valtakunnan voimaan ja juutalaisuus Jehovan ja Israelin valtaan. Ja kuten tarina kertoo, koska hän vastusti molempia määräysvaltoja, he tappoivat hänet tuosta vastustuksesta. Jos olemme rehellisiä kertomuksesta, näemme selvästi, että ne, joita hän vastusti kaikkein virulentimmin, aloittivat juuri juonittelun saada hänet häviämään – oma sukunsa ja juuri se ‘totuus’, jonka hän todisti – taivaan valtakunta. uhrattiin sinä päivänä.
Uskonto ja politiikka ovat kautta aikojen aiheuttaneet lukemattomia suuria ja pieniä konflikteja. Vastustavien filosofioiden kannattajien syövyttävät reaktiot ovat kääntäneet maailman ylösalaisin kaikissa kulttuureissa ja uskontunnustuksissa. Jotkut väittävät, että tämä on ollut välttämätön paha ja se on ajan myötä tuonut meidät nykyiseen maailmanlaajuiseen sivilisaatioon, mutta meidän on kysyttävä itseltämme: “Millä hinnalla?”
Missä kristinusko loppuu ja politiikka alkaa
Veri on vuotanut tarpeeksi veden valtameren upottamiseksi uskonnon ja politiikan nimissä, ja näyttää siltä, että hana ei sulkeudu pian, koska sodat uskonnosta ja politiikasta jatkuvat tähän päivään asti. Veli tappaa veljen filosofian vuoksi, ja tämä ‘viisauden rakkaus’ muuttuu nopeasti ‘vihan rakkaudeksi’. Poliittisten puolueiden johtajia murhataan nimen ja maineen perusteella ja jopa ruumiillisesti, kuten 60 -luvun poliittisissa murhissa – menettäen kolme suurta – JFK, RFK ja MLK Vain politiikan uskonnollinen kiihko voisi aiheuttaa tällaisen. Vallalla ei ole omaatuntoa ja se ristiinnaulitsisi kaikki vastustukset pysyäkseen paikallaan.
Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samana. Sivilisaatio ei ole niin sivistynyt, kun näemme sen tässä valossa. Ensimmäinen asia, joka on uhrattava hallitsevien voimien vuoksi, on totuuden perusta, “viisauden rakkaus”. Sananlaskut puhuvat viisaudesta “periaatteena” – tärkeimpänä elementtinä, arvokkaana esineenä, jonka pitäisi olla kaikessa mielessämme ja jota on etsittävä kaikesta sydämestämme.
Ilman viisautta olemme kuin raa’at pedot, jotka saalistavat toisiamme, matkalla ikuiseen hautaan maan tomun kautta – viisaudella olemme kuin jumalat, sillä olemme “jumalia”, sanoi Jeesus ja taivaallisen viisauden harjoittamisesta, olemme matkalla tulemaan ylhäällä olevan valtakunnan kansalaisiksi ja opetuslapsina, joiden perimmäinen tavoite, sanoi Jeesus, on tuoda tuo valtakunta maan päälle. Tässä olemme epäonnistuneet surkeasti, huolimatta hänen opetuksistaan yli kaksituhatta vuotta.
On sanottu, että “valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee ehdottomasti”. Jos tämä on totta, meidän on hinnalla millä hyvänsä rajoitettava uskonnon ja politiikan valtaa, sillä molemmat ovat salakavalaa valtaa ja ovat olleet ja tulevat jatkossakin olemaan turmeltuneita, ja kun uskonto ja politiikka presidentinvaalit toisistaan, kuinka täydellistä tuo korruptio on ! Tällaisessa asiassa on niin suuri katastrofin siemen, että se voi saada kansan polvilleen muutamassa lyhyessä vuodessa.
Alle kymmenen vuoden aikana suuri kansakunta on muuttunut vauraudesta köyhyydeksi, ja ainoa viisaus, jonka hallitsevat näyttävät tuottavan, on maallinen ja demoninen – itsekkyyden ja ahneuden turmeltunut viisaus. On suuri paha nähdä rikkaiden rikastuvan ja köyhien köyhtyvän niiden ihmisten selässä, jotka uskoivat niin kiihkeästi näiden kahden avioliitosta syntyneeseen uskonnolliseen ja poliittiseen retoriikkaan.
Se on isku kasvoille juuri niille ihmisille, joiden puolesta Jeesus tuli kuolemaan – köyhille – nähdä rikkaita pelastetuiksi ja pelastetuiksi onnettomuudelta, ja konkurssiin joutuneita köyhiä syvemmälle katastrofiin ja epätoivoon. Ilman uskoa, toivoa ja näkemystä kansakunta voi hävitä – ehkä jopa koko kansakuntien planeetta.
Jos tämä mies Jeesus palaa lopulta, löytääkö hän uskoa ja toivoa maan päältä? Tarvitsemme uuden vision – toivottavasti ilman uskontoa ja politiikkaa. Kaksi järjestelmää, jotka valtojen mukaan meidän täytyy olla sivistyneitä, ovat epäonnistuneet, toistaiseksi kumpikaan ei ole toiminut ihmiskunnan eduksi.
Lue myös Vaalit 2012: Politiikka toimistossa